Yuri Kozyrev

Valokuvajournalismi

Raportoimalla pakolaiskriisistä toimittajat auttavat antamaan siirtolaisille identiteetin. Autamme pääsemään eroon käsityksestä, että joukot ovat Euroopan rannoille saapuva ”nimetön uhka”.

Kerrottavia tarinoita

Euroopan joukkomuuttokriisi

Todistamme laajinta ihmisten migraatiota toisen maailmansodan jälkeen. Vaikka monet ovat parempaa elämää etsiviä siirtolaisia, useimmat ovat omassa maassaan, Lähi-idässä ja Afrikassa tapahtuvaa vainoa pakenevia pakolaisia. Siirtolaisten reittiä Turkin kautta Kreikkaan, Balkanin alueelle ja Unkariin seuraava Yuri Kozyrev dokumentoi heidän lannistumattomuutensa nöyryyttävien vaikeuksien edessä, kun he matkaavat tuhansia kilometrejä maitse ja meritse.




K: Miksi sinulla oli tarve kertoa tämä tarina?

Pakolaiskriisi dominoi uutisia vuonna 2015. Lähes miljoona ihmistä haki turvapaikkaa Euroopan unionin alueelta vuosina 2015 ja 2016, mutta he saapuivat kaoottisesti ja monet kuolivat matkalla.
Tämä on yksi historian suurimmista humanitäärisistä kriiseistä, ja yksi suurimmista massamigraatioista Eurooppaan toisen maailmansodan jälkeen. Niin kauan kuin sodat jatkuvat, ihmiset pakenevat niitä. Ja toiset haluavat yrittää muuttaa silloinkin, kun muut maat eivät halua ottaa heitä vastaan.

K: Mikä yllätti sinua eniten kuvauksissasi?

Migraation vauhti ja laajuus on ällistyttävä ja veneitä saapuu joka päivä. Kreikan saaristo on kantanut suurimman kuorman musertavasta Syyrian ihmissalakuljetusaallosta, mutta rannikkovartija ei koskaan käännä selkäänsä saapuvalle veneelle. He yrittävät tuoda pakolaiset turvallisesti rannalle, mutta tilanne voi nopeasti muuttua vaaralliseksi, kun salakuljettajat suhtautuvat vihamielisesti rannikkovartioston lähestymiseen.

K: Mikä kuva kiteyttää mielessäsi tämän tarinan?

Mikään ei niin hyvin kuvaa kesän siirtolaiskriisiä Euroopassa kuin ympäri Kreikan itäisiä saaria kasautuneet tyhjentyneet kumiveneet ja pelastusliivit. Uimarannat, joilla turistit normaalisti palvoisivat aurinkoa, ovat käytännössä näiden tavaroiden peitossa, joskus pinottuna kumpareiksi, jotka täyttäisivät olympiakokoisen uima-altaan. Kun tavaroita katselee, mieleen väkisinkin juolahtaa epämiellyttävä ajatus: joku jossakin tienaa omaisuuden niitä myymällä.

K: Mikä kuvaamissasi siirtolaisissa ja pakolaisissa teki sinuun suurimman vaikutuksen?

Äärimmäisen vaikeista olosuhteista huolimatta he eivät koskaan näyttäneet antavan periksi epätoivolle. Voisi odottaa ihmisten olevan aivan rikki tässä kohtaa – käveltyään päiväkausia hehkuvassa kuumuudessa tai matkattuaan tuhansia kilometrejä maitse ja meritse – mutta he hymyilevät. He ovat onnellisia. Taival voi olla näännyttävä, mutta he ovat matkalla paikkoihin, joista he voivat löytää turvaa ja joissa he voivat rakentaa elämänsä uudestaan. Heitä ajaa eteenpäin toivo.

K: Miten kauan olit kentällä ja mitä laitteita käytit?

Seurasin Time-lehden toimeksiannosta siirtolaisten reittiä Turkista Kreikan läpi Balkanin alueelle ja Unkariin elokuun lopusta syyskuun puoliväliin 2015. Olen kuvannut Nikonilla vuodesta 2008 asti, ja tähän kuvaukseen otin mukaan kameran Nikon D810 ja suosikkini, AF Nikkor 35mm f/2D -objektiivin.

K: Mikä sinua huolestuttaa tällaisten tunteita herättävien juttujen raportoinnissa?

Kun kyseessä on suurkatastrofi, toimittajien ymmärrettävä reaktio on rynnätä paikalle ja löytää tärkeimmät tarinat niin nopeasti kuin mahdollista. Se täyttää kiireellisimmän tarpeen kertoa ihmisille mikä ongelma on, ketä se koskee ja mitä apua tarvitaan.Mutta tällaiset raportit voivat myös vieraannuttaa.  Jossakin kohtaa ihmiset alkavat kokea asiat ylivoimaisiksi, eivätkä enää kuuntele. Jotkut saattavat jopa alkaa tuntea vihamielisyyttä, kysyen ”miksi meidän odotetaan aina säälivän näitä muukalaisia”?

K: Mitä toivoisit lukijan ymmärtävän tästä artikkelista?

Raportoimalla pakolaiskriisistä toimittajat auttavat antamaan siirtolaisille identiteetin. Autamme pääsemään eroon käsityksestä, että joukot ovat Euroopan rannoille saapuva ”nimetön uhka”. Jokainen ihminen tässä joukkomuutossa on yksilö. Heillä on kullakin oma tarinansa ja he ovat kohdanneet kaikenlaisia traumoja kotimaassaan.



Tapaa muut Nikonin lähettiläät