Nikon Imaging | Suomi | Eurooppa

Pieter ten Hoopen

Dokumenttielokuvat & Valokuvajournalismi

Kyse on ihmisistä, ei pelkistä numeroista. Puhumme elämästä, perheistä, lapsista ja pariskunnista, jotka rakastavat aivan kuten mekin.

Tietoja erikoisprojektista

Uudenlaista tietoisuutta pakolaiskriisistä tarjoava Pieter ten Hoopenin projekti seuraa kotimaansa paremman elämän toivossa jättäneiden pariskuntien ja perheiden elämää Turkissa ja Meksikossa.



K: Mistä sait inspiraation Love Stories -projektiin?

Kuten aina, haluan käsitellä ja kertoa henkilökohtaisia tarinoita. Tarinani keskittyvät ennen kaikkea humanitaarisiin kriiseihin tai sotaan. Ne ovat aiheita, joita voidaan luonnollisesti pitää sekä haastavina että järkyttävinä. Tässä projektissa halusin katsoa negatiivisiin tilanteisiin sisältyviin positiivisiin asioihin. Pakolaiskriisistä on kirjoitettu paljon viimeisten vuosien aikana. Halusin katsoa asioita toiselta kantilta ja keskittyä eräänlaisiin pakolaisten rakkaustarinoihin, joista parempaa elämää rakentavat voivat saada voimaa ja toivoa. Rakkaus on yksi ihmiselämän tärkeimmistä elementeistä. Se antaa meille positiivisuutta ja toivoa kaikkein synkimpinä aikoina, jollaisia myös monet pakolaiset elävät. Olen kuvannut äärimmäisten haasteiden eteen joutuneita pariskuntia ja perheitä. Haluan näyttää, että rakkaus ajaa heitä eteenpäin.

K: Missä paikoissa kävit ja miten päädyit näihin maailmankolkkiin?

Turkin Istanbul on Syyriasta saapuvien pakolaisten pääkohde, joten siitä muodostui tärkeä paikka. Syyrian sodan kauhut mykistävät. Moni on joutunut pakenemaan ja jättämään perheenjäsenensä ja rakkaansa. Tapasin Mohammadin ja Nadan kaltaisia pariskuntia, jotka olivat joutuneet jättämään koko omaisuutensa, yhteisönsä ja elämäntapansa turvallisemman elämän toivossa. Toinen paikkani oli Meksiko. Useimmat siellä kuvaamani ihmiset olivat köyhyyttä, väkivaltaa, poliittista sortoa ja ilmastonmuutokseen liittyviä ongelmia pakenevia väliamerikkalaisia. Viime syksynä noin 7 000 siirtolaista ja pakolaista aloitti matkansa Keski-Amerikasta Meksikon halki. Heistä noin 4 000 pääsi Yhdysvaltain rajalle. Halusin tavata siirtolaiskaravaaniin liittyneitä ihmisiä, jotka olivat jättäneet perheensä ja rakkaansa taakse paremman tulevaisuuden tavoittelun vuoksi.





Tapasin Meksikossa Christianin ja Daniellan. He ovat inspiroiva pariskunta, joka liittyi siirtolaiskaravaaniin Oaxacan provinssissa. Raskaana ollut Daniella kertoi, kuinka hän tapasi Christianin neljä vuotta aiemmin rannalla Hondurasissa. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä: he avioituivat vain 15 päivää myöhemmin! Heidän tarinassaan oli kuitenkin myös hyvin surullisia sävyjä. Lähtiessään kodistaan he joutuivat jättämään jälkeensä pienen tyttärensä, joka ei olisi selvinnyt matkasta. Tällainen päätös on äärimmäisen kova jokaiselle vanhemmalle. Pari haluaa palata yhteen tyttärensä kanssa heti, kun he pääsevät Yhdysvaltoihin. Päädyin kyseisiin paikkoihin tällaisten uskomattoman liikuttavien tarinoiden perässä.





K: Miten paljon suunnittelua projekti vaati?

En voi painottaa tarpeeksi tällaisten hankkeiden edellyttämän tutkimustyön tärkeyttä. Täytyy valmistautua hyvin. Ennen matkaa mietin matkakohteita ja niissä käymisen syitä tarkkaan. Tämän jälkeen otin yhteyttä paikallisiin ja fiksereihin, jotka pystyivät auttamaan. Yhteyshenkilöni tunsivat alueet hyvin, joten he pystyivät antamaan minulle korvaamatonta tietoa. Se auttoi kuvauskohteisiin pääsemisessä. Valmistelussa täytyy kuitenkin jättää myös tilaa joustolle – etenkin tällaisessa tapauksessa, koska siirtolaisten matkaan voi tulla uusia käänteitä milloin tahansa. Valokuvauksen kauneuteen kuuluu se, että koskaan ei tiedä, minne tarina vie. Yllättävät tilanteet sanelevat lopputuloksen.

Tällaisessa projektissa täytyy myös varmistaa, ettei laitteisto aiheuta rajoitteita. Matkalle mukaan ottamani Nikonin kamerat ja objektiivit sopivat rakkaustarinoiden kertomiseen täydellisesti.





K: Millaisia haasteita matkan aikana ilmeni?

Tajusin että se, että itse rakastan jotakin aihetta, ei tarkoita, että muut ihastuisivat siihen. Siksi on tärkeää työskennellä sellaisten ihmisten kanssa, jotka uskovat tekemiseeni ja kertomaani tarinaan. Tämä on yksi valokuvajournalismin suurista haasteista. Olen kohdannut sen lukuisia kertoja urani aikana. Täytyy myös löytää kuvattavia, jotka ovat valmiita kertomaan tarinansa ja avaamaan ovia kipeään menneisyyteen. Monet ovat traumatisoituneet kokemastaan, ja tämän suhteen täytyy olla hellävarainen. Ketään ei saa painostaa. Tämä osoittautui minulle suureksi haasteeksi. Onneksi tapasin tunteistaan ja kokemastaan avoimesti ja mielellään kertoneita pariskuntia. He ymmärsivät kerronnalliset pyrkimykseni ja tahtoivat jakaa tarinansa rakkaudesta ja kiintymyksestä.





K: Tuliko kenttätyöskentelyssä vastaan yllätyksiä?

Yllätyin ihmisten avoimuudesta rakkauden käsittelyn suhteen. Ehkä tämä kertoo vain jotakin minusta ja siitä, etten ole tottunut tällaiseen, mutta ihmisten rehellisyys ihmetytti. Kyse on ihmisistä, joiden elämä on länsimaalaisittain katsottuna lähes käsittämättömän synkkää, mutta silti he kurottavat kohti päämääräänsä rakkauden ja ihmissuhteiden voimalla. Heille rakkaus on kenties kaikkein tehokkain selviytymiskeino.

K: Mikä oli matkan suosikkihetkesi ja miksi?

Matkassa oli monia huippukohtia, joten yksittäistä suosikkia on vaikea valita. Parit puhuivat toisistaan ja keskenään todella liikuttavasti, minkä tulen muistamaan aina. On todella etuoikeutettua päästä kuulemaan ihmisten tarinoita. Käsitin, että olipa paikka sitten Turkki, Meksiko tai mikä tahansa sijainti maailmassa, rakkaus on jokaisen tarinan ja taistelun takana vaikuttava teema.





K: Onko sinulla omaa suosikkivalokuvaa matkaltasi?

Suosikkini täytyy olla kuva, jonka otin Meksikon Juchitánissa tienposkessa yksinään istuvasta miehestä. Hän oli valmistautumassa taas uuteen pitkään kävely- ja liftauspäivään. Hetkessä oli valtavaa tehoa. Hän oli tietoinen minusta ja minä hänestä, mutta olimme silti ypöyksin. Oli varhainen aamu. Muut karavaanissa matkustaneet pakolaiset eivät olleet hereillä, ja valo sopi täydellisesti D850:lleni. Minusta tuntuu, että kyseinen kuva symboloi monien pakolaisten kokemuksia. Tämä mies jätti kotinsa ja omaisuutensa, koska halusi parempaa elämää itselleen ja perheelleen. Moni meistä ei kykene ymmärtämään tällaista päätöstä.





K: Mitä laitteita otit mukaasi, ja miten hyvin ne auttoivat sinua saamaan haluamasi otokset?

Käytin D850:tä. Se on suosikkikamerani, joka sopii täydellisesti nopeiden mutta laadukkaiden kuvien ottamiseen. Pääsin myös testaamaan Z 7:ää ensimmäistä kertaa. Pidin siitä kovasti. Kenttätyöhön liittyy runsaasti kävelyä, juoksemista ja hyppimistä. Z 7:n keveys teki kaikesta tästä helppoa, ja sain tallennettua sillä huippulaatuista videota matkallani. Kamera tukee 4K-kuvaamista ja se on erittäin vakaa, joten kuvattuun materiaaliin ei tule paljoa tärinää. Objektiiveista AF-S NIKKOR 28mm f/1.4E ED oli ykkösvalintani. Se on laajakulmaobjektiivi, mikä helpottaa valon määrän säätelyä. Se ei pettänyt minua kertaakaan.






K: Minkälaisen viestin haluat välittää tämän erikoisprojektin kautta?

Pakolaisten kokemuksia voi ymmärtää todella vasta, kun tajuaa, että heistä suurin osa ei haluaisi lähteä Eurooppaan tai Yhdysvaltoihin. Tämä meidän täytyy muistaa, kun yritämme ymmärtää heidän kokemaansa. Ihmiset joutuvat jättämään kotinsa ja elämänsä vaihtoehtojen puuttuessa. Muut ratkaisut olisivat liian vaarallisia, ja selviytymisen tarve on kova. Meillä ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, mitä he ovat kokeneet. Tämän projektin ja valokuvien kautta haluan kertoa heidän tarinansa ja kuvata, millaista elämä on kyseisissä oloissa. Millaista on elää ja rakastaa jatkuvan uhan alla.

K: Mitä sinulle merkitsi mahdollisuus toteuttaa tällainen projekti yhdessä Nikonin kanssa?

Tällaisen hankkeen toteuttaminen oli valtaisa onnenpotku. Olen tavannut uskomattomia pariskuntia ja päässyt todistamaan rakkautta, jollaista en tiennyt edes olevan olemassa. Suurkiitokset Nikonille tämän kaiken mahdollistamisesta. Projekti oli sekä haastava että palkitseva. Sen aikana opin paljon itsestäni valokuvaajana. Love Stories -matkani on vasta alussa. Toivottavasti moni nauttii kuvasarjasta ja kokee liikutusta sen välittämien ainutlaatuisten rakkaustarinoiden äärellä.


Tapaa muut Nikonin lähettiläät