Kirill Umrikhin

Urheilu ja seikkailu

Kliseen uhallakin on sanottava, että tällaisilla valokuvausmatkoilla on pakko varautua odottamattomaan. Kuvasin extremeurheilua, tekstuuriltaan uskomattomia maisemia, kylän asukkaiden muotokuvia ja harvinaisia eläimiä. Minun oli ennakoitava kaikissa tilanteissa tarvitsemani varustus, jotta pystyin sopeutumaan ja vangitsemaan ohikiitäviä, taianomaisia hetkiä.

Tietoja erikoisprojektista

Kirill Umrikhin matkasi kaukaisille Komendöörinsaarille kertoakseen kuvillaan menneestä maailmasta, jota leimaavat tuliperäiset maisemat, harvinaiset eläimet ja aava valtameren ulappa.




K: Miksi valitsit juuri Komendöörinsaaret erikoisprojektisi kohteeksi?

Sain seikkailunhalun jo syntymälahjaksi, joten kun tilaisuus unelmaprojektiin tarjoutui, tiesin heti haluavani johonkin syrjäiseen paikkaan, josta tiesivät tai jossa olivat käyneet vain harvat. Käytin yksinkertaista menetelmää: Avasin Googlen kartaston ja tutkin satelliittinäkymässä uusia paikkoja, joista en edes tiennyt. Huomasin Beringinmeressä puuttoman, harvaan asutetun saariryhmän, joka on Venäjän kaukoidässä noin 160 kilometriä itään Kamtšatkan niemimaalta. Tuo kadotettu maailma vain odotti löytäjäänsä.

Sijainnissa oli kolme minua kiinnostavaa asiaa. Ensimmäinen oli saarten historia. Ne löysi tutkimusmatkailija Vitus Bering, jonka laiva haaksirikkoutui asumattomalla Beringinsaarella vuonna 1741. Vuonna 1825 Venäläis-amerikkalainen kauppakomppania siirsi aleuttikansaa saarelle kehittääkseen siellä hyljekauppaa. Nykyään saaren väestöstä kaksi kolmasosaa on venäläisiä ja kolmasosa aleutteja. Saaren asukkaista enää kaksi puhuu Mednyin aleuttimurretta. Toinen syy oli saarten luonto. Saaret ovat todellinen villieläinten turvapaikka ja siellä onkin monia harvinaisia eläinlajeja, esimerkiksi noin 350 000 hyljettä – viidesosa koko maailman populaatiosta. Lopuksi syynä oli myös mahdollisuus seikkailu-urheiluun. Kukaan ei ole koskaan surffannut tai leijalautaillut saarten maisemissa, joten sain tilaisuuden viedä valokuvaukseni ja seikkailuinnostukseni aivan uudelle tasolle kuvaamalla jotakin ainutlaatuista.

K: Miten paljon suunnittelutyötä tällaiseen matkaan tarvittiin?

Oli hienoa löytää syrjäinen ja tuntematon kolkka, mutta suunnittelu oli melko vaikeaa, koska saatavilla oli hyvin vähän tietoja. Otin etukäteen yhteyttä paikallisiin matkaoppaisiin ja Komendöörinsaarten luonnonpuistoon saadakseni mahdollisimman paljon tietoja. Kaikki kuitenkin sanoivat, että aikeeni kuulostivat haastavilta. Joku olisi voinut lannistua, mutta oma matkustusintoni vain voimistui! Komendöörinsaarista on saatavana vain hyvin vähän kuvia, joten meillä oli ainoastaan kalpea aavistus maisemista ja siitä, miten hyvin vedet soveltuisivat purjealukselle, jonka aioimme viedä saarille. Monessa mielessä olimme lähdössä matkaan sokkona. Emme kuitenkaan antaneet sen estää tutkimusretkeä, jonka aikana saisimme tietää lisää saarten asukkaista, luonnosta ja maisemista.

Tarvitsin matkaa varten luonnollisesti aluksen, joten otin yhteyttä kamtšatkalaiseen merikapteeniin, joka oli käynyt saarilla neljä kertaa aiemminkin. Yhdellä matkalla äärimmäiset sääolosuhteet olivat irrottaneet ankkurin, joka rikkoi veneen. Mies oli kuitenkin innokas lähtemään uudelle tutkimusmatkalle. Yhteensä miehistöä oli seitsemän. Kaikki puhkuivat innosta (ja samasta määrästä pelkoa) päästä matkaan.

K: Millaisia haasteita matkan aikana ilmeni?

Komendöörinsaarilla on auringonpaistetta vain kymmenen päivää vuodessa ja ankaria myrskyjä esiintyy usein. Sää on lisäksi äärimmäisen oikukas – mukava auringonpaiste voi hetkessä muuttua rankkasateeksi, joten emme saapuessamme tienneet yhtään, mitä odottaa. Matkamme oli kuitenkin erittäin onnekas. Paikalliset sanoivat, että kesä oli paras, jonka he olivat koskaan kokeneet.

Sää oli siis jokseenkin puolellamme, mutta muut, ehkä vähän odottamattomatkin hankaluudet astuivat kuvaan. Elinolosuhteet olivat vaikeat. Veneessä oli todella kylmä, ja useimmat kärsivät merisairaudesta matkan aikana. Oli myös ongelmallista päästä lähelle saaren kiehtovaa luontoa. Veneestä kuvaaminen voi olla hankalaa, koska varusteiden vahingoittumista on varottava viimeiseen asti ja samalla on yritettävä pitää kamera mahdollisimman vakaana. Lisäksi kuvaaja on täysin eläinten armoilla: esimerkiksi hyljettä ei voi käskeä katsomaan kameraan eikä lintua lentämään läheltä ohitse. Vankkojen varusteiden lisäksi tarvittiin runsain mitoin aikaa ja kärsivällisyyttä. Saamiimme kuviin olen kuitenkin hyvin tyytyväinen.

K: Mikä oli matkan suosikkihetkesi ja miksi?

Pakostakin paras hetki oli varmasti se, kun näimme valasparven. Eläimiä oli noin 20, ja ne uivat meressä allamme. Hetki tuntui varsin epätodelliselta. Seurasin parvea tovin Nikon D850 -kameralla toivoen, että valaat ponnahtaisivat pintaan, mutta valitettavasti koko joukko pysytteli sukelluksissa. Valailta ei voi ihmisten tapaan pyytää hyppyesitystä, joten on vain tyydyttävä siihen, mitä käytettävissä on.

Toinen hieno hetki oli se, kun kuvasin hylkeitä (välineenä Nikon D850 vesitiiviissä kotelossa) ja menin oikeasti uimaan niiden sekaan. Hylkeitä oli ympärilläni sadoittain. Kokemus oli yhtä aikaa pelottava ja ihmeellinen!

K: Mitä opit tästä projektista?

Kliseen uhallakin on sanottava, että tällaisilla valokuvausmatkoilla on pakko varautua odottamattomaan. Meillä oli vain rajoitetusti aikaa saarilla, joiden ympäristö voi tehdä asiat hankaliksi. Esimerkiksi erääseen venematkaan kului kolme päivää, vaikka uskoimme yhden päivän riittävän. Sillä matkalla näimme kuitenkin valaat, ja se muutti matkan luonteen täysin! Vaikka suunnittelin alun perin keskittyväni extremeurheiluun ja surffaukseen, näkökulmani laajeni huomattavasti: sain luoda kameran läpi katseen kadonneeseen maailmaan, joka on eräiden upeiden ihmisten ja eläinten koti. Ihmisten ja luonnon kuvaaminen on saanut minut näkemään valokuvauksessa puolen, johon en ollut aiemmin oikeastaan kiinnittänyt huomiota. Haluan palata saarille kuvaamaan niiden ympäristössä eläviä valaita ja miekkavalaita.

K: Mitä varusteita käytit matkan aikana?

Käytössäni olivat Nikon D5Nikon D850 ja Z 7 – uusi peilitön järjestelmä. Kameran runkojen puolesta olin siis varautunut kaikkiin mahdollisiin kuvaustilanteisiin. On tuskin mikään yllätys, että luottokamerani D5 loisti äärimmäisissä leijalautailukuvissa. Mielestäni tätä kameraa ei päihitä mikään, sillä 153 tarkennuspisteen ja 99 ristikkäistyyppisen tunnistimen ansiosta se pysyy tahdissa millaisessa kuvausvauhdissa vain.

45,4 megapikselin kuvanlaadun vuoksi Nikon D850 oli ykkösvalintani luontokuviin. Itse asiassa käytin kameran vesitiivistä suojakoteloa, jotta sain taltioiduksi eläinten eleet, ilmeet ja yksityiskohdat myös veden alla. Ei ole juuri mitään, mihin tämä kamera ei pystyisi.

Matka oli minulle ensimmäinen tilaisuus testata uutta peilitöntä Z 7 -järjestelmää tositilanteessa. Koska kamera on ergonomialtaan samankaltainen kuin digitaaliset järjestelmäkamerat, sen käyttö on todella intuitiivista. Lisäksi kamera on kevyt ja hiljainen. Kuvanlaatu on erittäin vaikuttava niin pienissä yksityiskohdissa kuin laajemmissakin kuvissa. Itse asiassa kameran ISO-ominaisuudet ovat aivan yhtä hyvät kuin Nikon D850:ssä, mitä en olisi millään uskonut. 

Objektiiveina käytin vuoroin kalansilmiä (AF Fisheye-Nikkor 16mm f/2.8D ja AF-S FISHEYE NIKKOR 8-15mm f/3.5-4.5E ED), zoomeja (AF-S NIKKOR 24-70mm f/2.8G ED ja AF-S NIKKOR 70-200mm f/2.8E FL ED VR) ja kiinteää polttoväliä (AF-S NIKKOR 35mm f/1.4G) sekä uutta NIKKOR Z 24-70mm f/4 S -objektiivia, joka oli uskomattoman hyvä. Oma ykkösvalintani on kuitenkin aina AF-S NIKKOR 400mm f/2.8E FL ED VR, sillä se ei yksinkertaisesti jätä koskaan pulaan.

K: Mitä neuvoja antaisit muille valokuvaajille, jotka suunnittelevat samankaltaista projektia?

Onnistumisen kannalta on ratkaisevaa, että suunnittelu, ajoitus ja varusteet osuvat kohdalleen. Valmistauduimme etukäteen niin hyvin kuin pystyimme. Varmistimme myös, että mukaan otetut kamerat ja objektiivit soveltuivat kaikenlaisiin sääolosuhteisiin. On tärkeää pitää mielessä joustavuus. Kuvaajalla saattaa olla ajatus siitä, miten hän toivoo asioiden etenevän. Työskenneltäessä tällaisella tuntemattomalla alueella luonto ja eläimet kuitenkin sanelevat matkan kulut. Koska ollaan niiden reviirillä, on toimittava niiden ehdoilla.

K: Mitä sinulle merkitsi mahdollisuus toteuttaa tällainen projekti yhdessä Nikonin kanssa?

Minulle tämä oli unelmieni matka. Olen erittäin kiitollinen, että sain siihen mahdollisuuden tuotemerkiltä, jota olen käyttänyt koko urani ajan. Matkalla jouduin äärirajoille – en ainoastaan valokuvaajana vaan myös matkaajana, projektin vetäjänä ja jopa urheilijana. Lopuksi on kiitettävä vielä koko tiimiä. Sen ansiosta kokemus oli paljon parempi kuin uskalsin toivoakaan. Ilman matkakumppanieni sisukkuutta, päättäväisyyttä ja kokemusta kaikki olisi voinut päättyä aivan toisin.



Tapaa muut Nikonin lähettiläät