Andrea Bruce

Valokuvajournalismi

Sanitaatio ja ulostaminen avoimeen maastoon ovat arkaluontoisia asioita. Ne ovat asioita, joista useimmat eivät halua puhua niiden oikeilla nimillä – saati sitten, että antaisivat jonkun tulla dokumentoimaan näitä asioita. Tästä syystä ongelma on niin suuri. Kukaan ei puhu siitä.

Kerrottavia tarinoita

Kiusallinen sana: Sanitaatio

Ylikansoitetussa maailmassamme heikko sanitaatio saa aikaan vesi- ja ruokavarantojen saastumista. Tästä syystä se on yksi ihmiskuntaa uhkaavista vaarallisimmista asioista. Mutta käsiteltäessä avoimeen maastoon ulostamisen kaltaisia asioita – mikä myös altistaa naiset ja tytöt raiskauksille – tai ulosteita, liikutaan kiusallisessa aihepiirissä, josta puhuminen saa ihmiset tuntemaan olonsa vaivaantuneiksi. Tästä syystä sanitaatio on asia, jonka puolestapuhujaksi harva poliitikko on ilmoittautunut. Intia yrittää seurata Vietnamin jalanjäljissä ja saada tähän asiaan muutosta, joka parantaisi maan työväestön ja lasten terveyttä.




K: Mistä sait ajatuksen ryhtyä tekemään tätä projektia?

National Geographic otti minuun yhteyttä ja ehdotti aiheeksi avoimeen maastoon ulostamista – mikä oli minulle aluksi aikamoinen järkytys. Aloin heti miettimään, miten tätä vakavaa aihetta voisi kuvata tavalla, joka olisi kunnioittava, rehellinen ja jopa kaunis. Pidän haasteista, joten otin tehtävän vastaan. 

K: Miten valitsit maat, joissa kävit, ja minkälaisia valmisteluja teit kuvauksia varten?

Tein paljon tutkimustyötä liittyen sanitaatioon maailmanlaajuisesti. Puhuin myös puhelimessa tutkijoiden ja alan asiantuntijoiden kanssa. Rajasin alueen kuuteen maahan, mutta budjetti salli matkustamisen vain kolmeen. Valitsimme Intian, koska siellä sanitaatio-ongelmat ovat valtavia – suuresta väestöstä johtuen – ja koska Intian hallitus on valinnut sanitaation parantamisen nyt merkittäväksi panostusalueeksi. Haiti oli merkittävä paikka, sillä saaren lähiaikojen luonnonkatastrofit ovat pahentaneet sen sanitaatio-ongelmia entisestään. Vietnam puolestaan on menestystarina, jonka halusimme näyttää. Yli 10 vuotta sitten siellä päätettiin paneutua toden teolla maastoon ulostamisen ongelman ratkaisemiseen, ja ongelman suhteen tehdyillä toimilla on ollut valtava vaikutus maan kansalaisten terveyteen. 

K: Tiesitkö, kuinka suuri sosiaalinen ongelma sanitaatio oli naisille, ennen kuin matkustit näihin maihin? 

Kyllä. Olen viettänyt paljon aikaa Intiassa, ja siellä näkee usein naisryhmiä pelloilla tai rautatiekiskoilla aamunkoitossa tai illansuussa tarpeillaan. Tiesin, että naiset liikkuvat ryhmissä turvallisuuden vuoksi ja että raiskaukset liittyvät usein näihin tilanteisiin. Sitä en tiennyt, että niin monissa maissa eri puolilla maailmaa on sanitaatio-ongelmia ja että ulostaminen avoimeen maastoon on niin yleistä.

K: Mikä oli sinulle suurin yllätys, jonka kohtasit kuvaustesi aikana?

Näihin ja muihin maihin matkustettaessa näkee nopeasti, kuinka suuri ongelma on kyseessä maailmanlaajuisesti. Valtioiden on vaikea pysyä mukana maailman väestön kasvun vauhdissa, ja tämä on tehnyt sanitaation varmistamisesta suurimman ihmiskunnan kohtaamista ongelmista. Puhdasta vettä on vaikea löytää ilman hyvää sanitaatiota. Ongelmat vaikuttavat eniten kaikista köyhimpiin. Oli sydäntäsärkevää nähdä niin monia yhteisöjä, jotka käytännössä katsoen elävät ulosteiden keskellä. Tämän ongelman keskellä eläminen on arkipäivää näille ihmisille. 

K: Matkustit Vietnamiin, Intiaan ja Haitiin. Kuinka pitkään olit tien päällä ja mitkä olivat suurimmat haasteesi tarinaa kuvattaessa?

Olin matkalla yhteensä noin kaksi kuukautta. Suurimmat haasteet olivat paikoille pääseminen ja tehtävän vaarallisuus. Sanitaatio ja ulostaminen avoimeen maastoon ovat arkaluontoisia asioita. Ne ovat asioita, joista useimmat eivät halua puhua niiden oikeilla nimillä – saati sitten, että antaisivat jonkun tulla dokumentoimaan näitä asioita. Tästä syystä ongelma on niin suuri. Kukaan ei puhu siitä. Haitissa kuvasin hirmumyrsky Matthew'n jälkeistä koleraepidemiaa. Tulvat olivat vaarallisia ja riski taudin tarttumisesta oli todellinen. Jouduimme olemaan hyvin vaarallisia.

K: Miten valitsit sijainnit ja kuvattavat kohteet? Oliko sinun vaikea saada yhteisöjen luottamus, jotta pääsit tarvittaville paikoille?

Intiassa palasin joihinkin sellaisiin yhteisöihin, joissa olen tehnyt töitä aiemminkin ja joissa tiesin ihmisten käyvän tarpeillaan ulkoilmassa. Luottamus on tärkeää. Nämä yhteisöt tunsivat minut. Keskityimme kolmeen alueeseen, joissa hallinto ja muut instituutiot tekivät parhaansa tämän ongelman ratkaisemiseksi. 

K: Mikä on kuva, joka mielestäsi nousee eniten esiin tässä tarinassa?

Vaikka ne ovat ehkä vähiten shokeeraavia ottamistani kuvista, minulle ovat mieleenpainuvimpia kuvat intialaisista kulkemassa varovaisesti rautatiekiskoilla etsimässä paikkaa tarpeilla käyntiä varten. Tämä päivittäinen rituaali voi olla todella raskas ihmisen omanarvontunteelle – puhumattakaan hänen terveydestään. Näiden ihmisten jokapäiväisessä elämässä jopa tarpeilla käyminen on taistelua olosuhteita vastaan. Kyse on kuitenkin ihmisen perustarpeesta. 

K: Mitä kameraa ja objektiiveja käytit?

Otin mukaani Nikon D850- ja D800-kamerat, sillä ne ovat varsin pieniä ja kevyitä mutta silti kestäviä. Käytin AF Zoom-Nikkor 80-200mm f/2.8D ED -zoomobjektiivia maisemakuvissa ja kuvissa, joihin halusin paikan tuntua. Enimmäkseen käytin kuitenkin kiinteäpolttovälisiä objektiivia eli AF-S NIKKOR 35mm f/1.8G-, AF-S NIKKOR 58mm f/1.4G- ja AF-S NIKKOR 28mm f/1.8G -objektiivia.

K: Mikä on tärkein asia, jonka haluat jäävän ihmisten mieleen tästä tarinasta?

Vaikka asuisit alueella, jossa ei ole sanitaatio-ongelmia, maailma on pienempi kuin mitä ajattelemme. Kaikki vaikuttaa loppujen lopuksi kaikkiin meistä. Sanitaation kaltaisiin asioihin on paneuduttava toden teolla, jotta voimme löytää tai luoda edullisia ratkaisuja näihin vakaviin ongelmiin. 


Tapaa muut Nikonin lähettiläät