VINCENT MUNIER

Luontokuvaajana Vincent halusi jakaa Tiibetin luonnon kauneuden maailman kanssa. Nikonin kanssa toteutettu erikoisprojekti vei hänet Tiibetin syrjäisimpiin ja koskemattomimpiin osiin. Projektin tavoitteena oli kuvata arkuudestaan tunnettu ja ihmistä välttelevä lumileopardi.

K: Miksi valitsit erikoisprojektiksi juuri Tiibetin?

Tiibetissä elää monia maailman villeimpiä eläinlajeja, mutta vain vähän ihmisiä. Olen lukenut useita Tiibetiä ja sen luontoa käsitteleviä kirjoja, etenkin amerikkalaisen biologi George Schallerin teoksia. Hän työskenteli Tiibetin ylängöllä 1970- ja 1980-luvuilla.

Schallerin työstä huolimatta Tiibet on edelleen melko kehnosti tunnettu alue. Tämän vuoksi suurta osaa sen villieläimistä ei ole kuvattu. Alueelta löytyy ainutlaatuisia eläinlajeja, joita ei tavata missään muualla.

Olin erityisen kiinnostunut kuvaamaan uhanalaisia lumileopardeja ja vähemmän tunnettuja lajeja, kuten arokissoja.

K: Mitkä olivat suurimmat haasteet, jotka kohtasit kuvatessasi Tiibetissä?

Tiibetiin on erittäin vaikea päästä sen korkean sijainnin vuoksi, sekä geopolitiikan että käytännön kannalta. Jos harkitset matkaa jonnekin Tiibetiin, suosittelen suunnittelemaan reitin tutkijoiden kanssa. Kunnollisen Tiibetin kartan löytäminen on mahdotonta, joten jouduin käyttämään Google Earth -palvelua sijaintini määrittämiseen ja suunnistamiseen.

Mielestäni on myös tärkeää, että mukana on matkakumppani. Matkustin Tiibetissä kerran erään siellä tapaamani henkilön kanssa, joka auttoi minua monella tapaa aina puhelinsignaalin löytämisestä leirin pystyttämiseen. Palasin Tiibetiin hiljattain assistentin ja toisen ystävän kanssa. Ylimääräiset silmäparit olivat mittaamattoman arvokkaat lumileopardin havaitsemisessa. Sen suojaväritys on erittäin hyvä, minkä vuoksi sitä on hyvin vaikea erottaa vuorenrinteitä vasten.

K: Mitä Tiibet opetti sinulle?

Opin paljon itsestäni. Ihmisen suhde luontoon on kummallinen – välillämme on kuilu. Työskennellessäni tällaisten projektien parissa teen kaikkeni kaventaakseni tuota kuilua. Se ei käy helposti. Usein huomaan, että pelkään maastoa, säätä tai villieläimiä. Ihmisten täytyy kuitenkin ymmärtää, etteivät he ole maailman valtiaita.

Pidän suuressa arvossa sitä, että voin palata luontoon tasaisin väliajoin ja elää ilman kodin mukavuuksia, samoissa olosuhteissa kuin eläimet. Loppujen lopuksi mekin olemme eläimiä.

K: Mikä oli matkan mieleenpainuvin hetki?

Kohtasin erään kauniin lumileopardin ihan lähietäisyydeltä. Löysin emon ja pennun, ja pysyttelin niiden lähellä kaksi vuorokautta. Katselin niitä kiven takaa. Aluksi emo yritti metsästää puolilammasta, joka on lumileopardin tärkein ravinnonlähde. Metsästyksen epäonnistuttua emo siirtyi kanjoniin, ja onnistuin seuraamaan sitä.

Pääsin noin sadan metrin päähän, mikä oli samaan aikaan uskomaton ja pelottava kokemus. Sitten huomasin, että se havaitsi varjoni. Pudottauduin heti maahan, ja emo läheni lähenemistään. Ymmärsin, että se voisi hyökätä kimppuuni hetkenä minä hyvänsä. Hetken päästä nousin pystyyn ja paljastin sille olevani ihminen, en villijakki tai saaliseläin. Se lähti karkuun, mutta se pieni hetki, jolloin tuijotimme toisiamme silmästä silmään, oli uskomattoman hieno. Olen lukenut lumileopardeista paljon, mutten ole koskaan kuullut kenenkään kertovan tällaisesta kohtaamisesta. Lumileopardit tuntevat omat vuorensa läpikotaisin. Yleensä ne kyllä näkevät sinut, mutta sinä et niitä. Tällä kertaa molemmat näkivät toisensa.

K: Mikä lumileopardeissa kiehtoo?

Rakastan suurpetojen, kuten karhujen ja susien, kohtaamista silmästä silmään. Valtavien, kauniiden eläinten näkeminen omin silmin on sykähdyttävä kokemus. Mitä haastavampi kokemus, sitä jännittävämpi kohtaaminen.

Kävin Tiibetissä kolmesti, ennen kuin näin lumileopardin ensimmäistä kertaa. Toivon näkeväni jonain päivänä siperiantiikerin – tässä työssä ei ikinä tiedä, mitä kohtaa.

K: Mitä muita eläimiä toivot pääseväsi joskus valokuvaamaan?

Arokissa, lumileopardin ja villikissan risteymä, on aina kiehtonut minua, koska sitä ei tunneta kovin hyvin. Tiibetissä on paljon muitakin ainutlaatuisia eläimiä, kuten tiibetinantilooppeja, villiaaseja ja villijakkeja. Villijakkeja on Tiibetissä enää noin 15 000 yksilöä; se on uhanalainen laji.

K: Miten valmistaudut tällaisiin projekteihin?

Taustatutkimus on äärimmäisen tärkeää ennen tällaiselle matkalle lähtöä. Luin niin paljon kirjoja kuin pystyin, mutta alueen villieläimistä ei ole kirjoitettu kovin paljoa. Toisaalta se on osa matkan viehätystä, mutta toisaalta se jätti tietämykseeni paljon aukkoja. Etenkin arokissa on laji, josta maailma ei tiedä juuri mitään.

K: Mitkä seikat vaikuttavat laitevalintoihisi?

Lumileopardin kohtaaminen on suunnaton etuoikeus, joten tilanteeseen haluaa varustautua parhaalla kameralla ja kuvausvälineillä. Kaiken täytyy olla täydellistä, jotta ainutlaatuinen hetki ei mene sivu suun. Nikon D5 ja D500 ovat laadukkaita ja luotettavia kameroita, minkä vuoksi päädyin niihin.

Voisi kuvitella, että sää näyttelisi suurta osaa lämpötilan ollessa –35 °C, mutta Nikonin laitteet toimivat näissä olosuhteissa täysin moitteettomasti. Tiesin, että Tiibetin maasto on haastavaa ja että olen liikkeellä koko ajan. Kameroiden piti siis olla pieniä ja kevyitä.

K: Mitä neuvoja antaisit valokuvaajille, jotka haluavat kuvata vaikeasti tavoitettavia ja arkoja eläimiä, kuten lumileopardeja?

Tärkeintä on kunnioittaa eläintä ja pyrkiä välttämään niiden häiritsemistä – sekä kuvaajan että eläinten parhaaksi. Eläimet voivat olla vaarallisia. Tutki kohdetta ja opiskele niiden tapoja ja käyttäytymistä. Minulla on tapana lukea mahdollisimman paljon eläimistä. Puhun myös paljon muille valokuvaajille ja tutkijoille ja yritän oppia heidän kokemuksistaan.

Kuvauspaikalla pyrin käyttämään luonnonvaloa edukseni. Mielestäni kuvaajan kannattaa myös vaatia itseltään enemmän ja ottaa monenlaisia kuvia. Älä ota samaa kuvaa uudestaan ja uudestaan.

K: Mitä sinulle merkitsee se, että saat olla yksi Nikonin Euroopan lähettiläistä ja työskennellä tällaisten projektien parissa?

Olen uskollinen Nikon-käyttäjä, ja olen kuvannut Nikonin välineillä 12-vuotiaasta saakka. Suhteeni Nikoniin on hyvä, ja olen ylpeä saadessani olla Nikonin Euroopan lähettiläs. Valokuvaajana on sekä palkitsevaa että jännittävää saada mahdollisuus ja tukea näin kunnianhimoisen projektin toteuttamiseen.