Nikon Imaging | Suomi | Eurooppa

Matkaillessaan kuudessa merkittävässä kaupungissa, mukaan lukien Jakarta, Tokio ja São Paulo, Kadir dokumentoi tapoja, joilla eri maat käsittelevät jätteitään. Ympäristöasiat ovat olleet lähellä Kadirin sydäntä jo useiden vuosien ajan. Nikon on tyytyväinen voidessaan tukea häntä tämän tärkeän aiheen tutkimisessa.

K: Mikä innosti sinua keskittymään Nikon-yhtiön erikoisprojektissasi kansainväliseen jäteongelmaan?

Kun työskentelin aiemman, ilmastonmuutoksen ja erityisesti nousevan merenpinnan vaikutuksia tarkastelleen projektini parissa, olin erittäin huolissani jätteen määrästä, jota näin pienillä saarilla ja rannoilla. Se sai minut ryhtymään toimeen. 

Nykyään maailmanlaajuinen käsityksemme jätteestä on rajoittunut siihen, että jätämme roskat ja jätteet keräysastioihin tai säkkeihin odottamaan roska-autoa, muttemme koskaan pohdi, mihin jätteet tämän jälkeen päätyvät tai kuinka paljon työtä ja ponnisteluja niiden hävittäminen vaatii. Halusin nähdä, mitä jätteillemme tapahtuu, ja tutkia, kuinka niitä käsitellään, käsitellään väärin vai jätetäänkö ne kokonaan käsittelemättä.

K: Minkä ajattelet olevan syynä siihen, että jätteistä ei maailmanlaajuisesti piitata?

Meillä ei ole tapana kysyä, mitä tapahtuu tuottamillemme roskille ja jätteille. Lähes kaikki pois heittämämme tavara voitaisiin käyttää uudelleen tai kierrättää, ja etenkin länsimaissa tuottamamme jätteen määrä on järkyttävän suuri.

Joissakin vierailemissani kaupungeissa ei ole enää tilaa näiden jätteiden käsittelyä varten. New Yorkissa kaatopaikat ovat täynnä, ja jätteet on vietävä muualle. Tämä on ongelma myös Jakartassa, jossa kirjaimellisesti ei ole enää tilaa sen tuottaman jätteen käsittelemiseksi ja joka silti yrittää toimittaa jätteensä maailman suurimmalle kaatopaikalle. Toisaalta taas maailman suurimmassa kaupungissa Tokiossa kierrätetään lähes kaikki jätteet, mistä meidän on hyvä ottaa oppia.

K: Miksi valitsit juuri nämä maat?

Projektin tärkeä tavoite oli saada globaali näkökulma jäteongelmaan. Niinpä valitsin Jakartan ja Tokion Aasiasta, São Paulon ja New Yorkin Amerikan mantereelta, Lagosin Afrikasta ja Amsterdamin Euroopasta.

On erittäin kiinnostavaa ja valaisevaa nähdä, miten jäteongelma vaihtelee maasta ja maanosasta toiseen. Tämän lisäksi se auttaa luomaan eheän tarinan. New York esimerkiksi tuottaa enemmän jätettä kuin mikään muu kaupunki maailmassa – ja kaksi kertaa niin paljon kuin maailman toiseksi eniten jätettä tuottava kaupunki Mexico City. Silti se ei näytä piittaavan lainkaan kulutustottumuksistaan ja on päätynyt viemään jätteensä muualle käsiteltäväksi. Toisaalta japanilaiset ovat erittäin taitavia käyttämään uudelleen niitä rajallisia resursseja, joita heillä on, ja Japani tarjoaakin monin tavoin erittäin hyvän esimerkin muille kaupungeille siitä, kuinka jätteitä käsitellään oikein.

Tällainen valikoima eri kaupunkeja oli ainoa tapa saada tasapaino haasteen tunnistamisen ja mahdollisen ratkaisun kuvaamisen välille, jotta ihmiset todella alkaisivat pohtia tarkkaan jätteiden käsittelyä.

K: Mitkä olivat merkittävimmät projektin aikana kohtaamasi haasteet?

Kulkuluvat – minun täytyi usein työskennellä yritysten kanssa ja vakuuttaa ne myöntämään minulle kulkulupa, jotta pääsin katsomaan, kuinka jätteitä käsitellään. Tämä osoittautui pian hankalaksi, etenkin jos yritys ei onnistunut käsittelemään jätteitä oikein. New York oli varsin hankala kohde tästä näkökulmasta, koska sen koko jätteidenkäsittelytoiminta on yksityistetty, ja käsittelyyn osallistuu useita eri organisaatioita, joiden kaikkien oli myönnettävä minulle kulkulupa erikseen. Onneksi minulla oli jokaisessa kaupungissa paikallinen luottohenkilö tai tuottaja, joka pystyi auttamaan tässä.

Toinen haaste oli löytää oikea visuaalinen tasapaino. Jäte on jätettä, ja useimmissa tapauksissa se näyttää samalta paikasta huolimatta. Kuinka voin siis välittää projektini viestin samalla, kun säilytän valokuvien kiinnostavuuden ja monipuolisuuden? Tämä aiheutti paljon päänvaivaa. Olen vakuuttunut siitä, että onnistuin tässä kunkin kaupungin ja sen asukkaiden erilaisten luonteiden ansiosta.

K: Miten valmistaudut tällaisiin projekteihin?

Ennen projektin aloittamista pakotan itseni kirjoittamaan muistiin projektin tarkoituksen, mitä haluan projektillani sanoa, omat viestini ja ilmaisutapani. Lisäksi tätä projektia varten minun täytyi huolellisesti harkita, missä kaupungeissa kävisin ja kuinka liikkuisin niissä. Kului vähintään kuusi kuukautta ennen kuin pystyin aloittamaan kuvaamisen, sillä minun oli löydettävä kustakin kaupungista paikallinen luottohenkilö, joka auttoi minua kiertelemään kaupungissa turvallisesti ja huoletta.

K: Mitkä seikat vaikuttivat laitevalintoihisi?

Luotettavuus – Nikonin kalusto ei ole koskaan pettänyt minua. Kuvausolosuhteet olivat varsin vaativat, etenkin Jakartan kaltaisessa erittäin kosteassa paikassa, ja kamerarunkojen ja objektiivien oli toimittava näissä ympäristöissä.

Minun oli myös sulauduttava ympäristööni. En kanna mukanani paljon kalustoa – yleensä kaksi kamerarunkoa ja kolme objektiivia. Tämä auttoi minua sulautumaan taustaan: minun ei tarvinnut kierrellä esimerkiksi lagosilaisella kaatopaikalla mukanani kasoittain ammattilaisvalokuvaustarvikkeilta näyttävää kalustoa.

D810 on suosikkikamerani: siinä on mahtavat video-ominaisuudet, ja 36 megapikseliä tarjoaa lyömättömän kuvanlaadun. Df on myös kätevä laite sen keveyden ja kannettavuuden ansiosta. Mitä objektiiveihin tulee, käytin AF-S Zoom-Nikkor 17-35mm f/2.8D IF-ED-, AF-S NIKKOR 35mm f/1.4G- ja AF Nikkor 50mm f/1.8D -objektiiveja.

K: Mikä oli matkan mieleenpainuvin tai vaikuttavin hetki?

Vierailuni Lagosissa. Pidän kaupungista todella paljon ja lisäksi minut yllätti se, että kaupungin kaatopaikka oli suhteellisen hyvin organisoitu. Jos paikalliset asukkaat eivät olisi lajitelleet kaatopaikalla eri materiaaleja, tämä lähes tuhon partaalla oleva kaupunki olisi hukkunut omiin jätteisiinsä jo kauan aikaa sitten.

Monet meistä kyllä lukevat maailmanlaajuisesta jäteongelmasta, mutta kun ongelman näkee valokuvakokoelman kautta, saa paremmin oikean kuvan ongelman laajuudesta.

K: Mitä neuvoja sinulla on valokuvaajille?

Tärkein neuvoni on pysyä uteliaana – jos menetät uteliaisuutesi, sinulla tulee olemaan hankaluuksia tuottaa valokuvia, jotka ovat raikkaita ja kiinnostavia.

Olen myös sitä mieltä, että on erittäin tärkeää rakastaa matkailua ja tietää, missä asioissa tarvitset tukea. Olin onnekas saadessani vierailla joissakin maailman kiinnostavimmista kaupungeista, mutta en olisi voinut tehdä sitä, ellen olisi saanut matkan varrella tukea juuri oikeilta paikallisilta asukkailta. Mielestäni tämä on yhtä tärkeää kuin oikeiden varusteiden käyttäminen.

K: Mitä sinulle merkitsee se, että saat olla Nikonin lähettiläs ja työskennellä tällaisten projektien parissa?

Mahdollisuus jakaa tietojani ja valokuvausta koskeva intohimoni nuorempien sukupolvien kanssa on todellinen kunnia – ja mahdollisuus tehdä tämä Nikonin tukemana on ehdoton etuoikeus. Nikonin laitteet ovat olleet mukanani urani kaikissa vaiheissa.

Tämän projektin toivon lisäävän ihmisten tietoisuutta jäteongelmasta ja siitä, kuinka jätteitä käsitellään, sekä kannustavan ihmisiä harkitsemaan tarkkaan, kuinka he hävittävät roskansa. Meidän on tunnistettava laajempi vaikutus, joka toimillamme on planeettamme tulevaisuuteen.