Nikon Imaging | Suomi | Eurooppa

Ammattilaisen vinkit lasten muotokuvaukseen

Aivan ensiksi, ennen kuin edes pohditaan sijaintia tai valaistusta, kaivetaan kameraa laukusta tai valitaan objektiivia, on hyvä miettiä kuvaustilanteen strategisia ja psykologisia puolia. Parhaat kuvat lapsista syntyvät vasta, kun kuvaaja todella ymmärtää heitä.

Sen Tamara Lackey opettaa meille. Hänen mestarilliset muotokuvansa ja elämää esittelevät otoksensa heijastavat paitsi huikeita kuvaustaitoja, myös strategista osaamista. Tamara ikuistaa aina erinomaisesti tunnelmalliset hetket ja ihastuttavat ilmeet, joita lasten kuvauksessa tavoitellaan.

Opimme myös muita asioita.

Ikä ja odotukset

Kuvattavien ikä määrittää, mitä voit odottaa heiltä kuvaustilanteessa. "Kun kuvaan pieniä lapsia, vauvoista taaperoikäisiin, heidän hillitsemisensä on osa työnkuvaa", Tamara kuvailee. "Tiedän jo etukäteen, ettei heitä kiinnosta kuvaustilanne, ja heitä täytyy hillitä kuvaamista varten. Minulla on siis vain millisekunti aikaa saada kuvaan lapsen aito ilme." Tamara saattaa tehdä kuvaustilanteesta jännittävän leikin, jonka avulla lapsi pysyy rauhassa paikallaan. Joskus lasta täytyy ohjata hellästi ja rohkaisevasti haluttuun kuvauspaikkaan. "Joudun aina miettimään, miten saan pienen lapsen pysymään paikallaan, jottei kuvassa näy pelkkä takaraivo. Kuvaajana en odota tuon ikäisiltä lapsilta paljon osallistumista, vaan hyödynnän tehokkaasti kaikki hyvät hetket muotokuvaukseen."   

Jos kuvattava taas on 4–9-vuotias, Tamara osaa odottaa lukuisia taidonnäytteitä. "Lapset haluavat esiintyä ja kehottavat minua katsomaan huikeita temppujaan. Onkin tärkeää kuvata sekä lapsen näyttelemää että tämän aitoa persoonaa."

Kun Tamaran kuvattavat pääsevät 12 tai 13 vuoden ikään, heistä tulee itsetietoisempia siitä, miltä he näyttävät ja vaikuttavat kameran edessä. "He pohtivat, ovatko tarpeeksi tyylikkäitä, tarpeeksi nättejä – ja sitä, sopiiko kuva Instagramiin. Siksi työtäni on myös rohkaista kuvattavia, jotta he voivat tuntea olonsa itsevarmaksi ja mukavaksi. Otan mahdollisimman imartelevia valokuvia, koska sillä on heille suuri merkitys. Kun he huomaavat, että kuvaan heitä erityisen imartelevasti, niin asentojen kuin valaistuksenkin puolesta, he myös osallistuvat aidommin."   

Teini-ikäisten kanssa Tamaran lähestymistapa on rehellinen: "sanottiin sitä ääneen tai ei, tiedämme molemmat, etteivät teinit ole tulleet vapaaehtoisesti kuvattaviksi." Hän kertoo kuvattaville olevansa näiden puolella ja vakuuttaa näiden olevan vapaita "muutaman tunnin kuluttua". Kuvaus on pitkälti mikroilmeiden taltiointia. "Naurahdukset ja tuimat katseet kestävät vain muutaman sekunnin, ennen kuin teinit huomaavat vetäytyä taas kuoreensa." Tamara puhuu teineille, mutta välttää itsestään selviä kyselyitä koulunkäynnistä. Ne eivät toimi. "Teineillä on valmiit vastaukset ja ilmeet tuollaisiin kysymyksiin", hän kertoo. Siksi hän yllättääkin kuvattavat kehottamalla näitä kertomaan vaikkapa poliittisista näkemyksistään. Tamara tietää kuvauksen olleen menestys kuullessaan teinien ihmettelevän: "En edes huomannut sinun ottavan näitä!" Teinit yllättyvät lopuksi kuvien määrästä.

Tamara luonnehtiikin kuvaustilanteen vaatimaa nopeutta ja pelisilmää: "Saattaa vaikuttaa, etten saisi lapsista yhtään kunnollista kuvaa, mutta oikeastaan tarvitsen upeaan otokseen vain sekunnin 1/200- tai 1/1000-osan. Lähden kuvauksiin rennolla asenteella, sillä tarvitaan vain sekunnin murto-osia sieltä täältä, jotta saan riittävät kymmenisen onnistunutta otosta kuvattavistani."

Varusteet

Seuraavaksi tulee miettiä kuvausvarusteita. Jos ilmeet kestävät vain millisekunteja, asennot kenties hieman kauemmin, kuvauksessa tulee käyttää nopeita objektiiveja ja lyhyitä suljinaikoja. On erityisen tärkeää tuntea varusteet läpikotaisin, sillä nopeus on kuvaustilanteessa valttia. "Pahinta on, jos menettää mahtavan hetken, koska joko kuvaaja tai kamera ei ole valmis", Tamara painottaa varusteiden tuntemuksen tärkeyttä kuvausten kannalta.

Luottamus

Ammattikuvaajan on luonnollisesti olennaista ansaita kuvattaviensa luottamus, mutta yhtä tärkeää se on myös perhevalokuvien ottajalle. "Paras tapa aloittaa omien tai sukulaisten lasten kuvaus", Tamara kertoo, "on painottaa lapsille, että tärkeintä kuvauksessa on hauskanpito, jolloin kuvatkin onnistuvat. Kun lapsille kertoo, että kuvauksen menestys on heidän ansiotaan, tämä rohkaisee heitä osallistumaan."

Pysy yhteydessä

Tamaralla on tapana kuvata usein pitäen kameraa kauempana kehostaan, jotta saa kuvattavaan paremman yhteyden. "Joskus järeän kameran tunkeminen kasvojen eteen katkaisee yhteyden täysin", hän selittää. "Olen hyvin tottunut kuvaamaan katsomatta suoraan etsimen läpi, joten pystyn keskustelemaan ja ilveilemään kuvattavien kanssa. Toisinaan kuvattava näyttää katsovan poispäin, mutta todellisuudessa hän katsookin minuun pitäessäni kameraa kauempana." Tätä varten hän käyttää usein esimerkiksi 35 mm:n laajakulmaobjektiivia tai zoom-objektiivia laajimmillaan. "Erityisen mainiosti tähän sopii polttoväliltään 24–70 mm:n objektiivi", Tamara paljastaa.

Keskity ilmeeseen

"Mietin joka ikinen kerta ennen laukaisimen painallusta, mitä kaikkea voisin vielä rajata kuvasta pois", Tamara sanoo. "Mitä enemmän voin poistaa kuvasta, sitä upeammin kuvattavan ilme ja tunne välittyvät katsojalle, joka näkee vain olennaisen. Kaikki häiritsevät elementit on rajattu pois kuvasta. Useimmat tietävät, että harkittu rajaus tuottaa vaikuttavamman kuvan. Tämä ei kuitenkaan koske vain turhien tavaroiden siirtämistä, vaan enemmänkin kaiken sellaisen poistamista, joka saattaisi varastaa huomiota olennaiselta. Joskus se vaatii esineiden siirtelyä pois tieltä tai kuvakulman muuttamista täydellisesti, vaikka valaistus vaatisikin tällöin lisäystä – jos uusi rajaus näyttää ja tuntuu siistimmältä, se vetää minua puoleensa. Siisti rajaus antaa kuville paljon painoarvoa ja välittää niiden esittämiä ilmeitä ja tunteita paljon vahvemmin."

Välittömästi valmiina

Lasten kuvauksessa ei tuhlata lämmittelyyn aikaa. Sekuntiakaan ei ole hukattavaksi. "Näen usein ammattikuvaajia tai jälkikasvuaan kuvaavia vanhempia, jotka saavat lapset reagoimaan tai nauramaan, mutteivät kuitenkaan napsi kuvia näistä hetkistä. He unohtavat jatkuvan kuvaamisen. Kuvaustilanteessa tulee olla aina valmiina."

Tamaran mukaan osa parhaista otoksista syntyy heti kuvauksen alussa, osa taas loppupuolella. Kuvauksen otollisia hetkiä ei kuitenkaan voi tietää etukäteen. Siksi Tamaralla onkin motto: "Paras hetki on aina."

Sommittele uudelleen ja uudelleen

Jos sommittelu ei tunnu täydelliseltä, älä hukkaa tilaisuutta. "Joskus saatan joutua sommittelemaan kuvattavan tavalla, joka ei varsinaisesti miellytä minua," Tamara kertoo, "mutta tiedän kuvasta tulevan tarkka ja siisti, joten voin myöhemmin rajata sitä ja muokata näin myös sommittelua mieluisammaksi." Osittain tämän takia hän suosii D800:n ja D4:n tarkkuutta: "Voin rajata kuvaa ja saada silti mahtavan lopputuloksen. Se antaa valtavan vapauden."

Objektiivit

"Pahinta on joutua astumaan taaksepäin objektiivin suuren polttovälin takia, sillä siinä menetetään myös kuvattavan hallinta. Jos käytän 35 mm:n objektiivia, voin pysytellä lähellä ja erottaa halutessani kohteeni taustasta käyttämällä vähäistä syväterävyyttä.

Lisääkö läheisyys siis kuvaustilanteen hallintaa? "Kuvattavien on pakko huomioida kuvaaja, jos tämä tulee lähelle", Tamara kertoo, "ja minun täytyy yleensä olla lähellä tilannetta hallitakseni. Jos kuvaan kaukaa suuren polttovälin takaa, menetän tilanteen hallinnan. Valitsen tarvittaessa sellaisen objektiivin, joka sallii minun ohjata kuvattavani takaisin kuva-alaan kädestä pitäen, sillä se on tietyn ikäisten lasten kanssa toisinaan tarpeen. Kun lapset alkavat liikehtiä liikaa, minun tulee ohjata heidät takaisin kuva-alaan."